Arpajaisvoitto

Minähän tein koulun arpajaisiin lapaset... Ja arvatkaas mitä voitin?

En sentään voittanut itse tekemiäni lapasia vaan villasukat! Tyttäreni ystävä epäili, että olisin tehnyt nämäkin, mutta kunnia kuuluu jollekin muulle. No, mutta villasukkiahan ei voi koskaan olla liikaa ja nämäkin pääsivät heti käyttöön. Lmmittävät jalkoja ja miletä.

Tunika vaiheessa

Nyt lupaamiani kuvia tunikasta, jota itselleni teen. 

 

Tunika on ollut tässä vaiheessa jo pari viikkoa. Syynä on se, ettei minulta löytynytkään kotoa sopivaa lankaa kaula-aukkoon ja hihansuihin. Viikon välttelyn jälkeen kävin ostamassa langan ja nyt se kerä on viikon odotellut puikoille pääsyä... Todella nopeaa tämä minun viimeistely... Tänään työ on kuitenkin edennyt ja toiveissa olisi saada loput kudottua vielä tänään (siis neulottua). Sitten tunika odottaakin varmaan ainakin viikon lankojen päättelyä. Hiljaa hyvää tulee, vai miten se meni?

Arpajaispalkinto kuplii

Lasten koulussa toimii aktiivinen vanhempainyhdistys joka tempauksillaan kerää lapsille retkirahaa. Tällä viikolla järjestetään kevätrieha, jonka arpajaisiin neuloin kuplalapaset. Toivottavasti saaja osaa arvostaa saamaansa palkintoa.

Lankana oli jotakin nallelangan vahvuista kaappien kätköistä ja lankavarasto kutistui näillä 33g. Lapasista tuli aika tiukat meidän 9 ja 10 -vuotiaille, joten sopivat hieman pienemmälle lapselle.

Hyvää äitienpäivää

Minulla on ollut tapana tehdä äidilleni täytekakku äitienpäivälahjaksi, niin tänäkin vuonna.

Valkosuklaa-mustikkakakku

Suklaasydämet ovat valmiina ostettu

Minulle uudenlainen tapa pursottaa

Tänä vuonna tein saman kakun kuin viimevuonna sen saaman suuren suosion takia. Alemmassa välissä täytteenä on valkosuklaamousse ja ylemmässä välissä mustikkamousse. Tämän vuotinen kakku poikkesi viimevuotisesta ulkoisesti. Nyt kakussa on päällys sokerimassasta ja reunat pursotettu kermavaahdolla, jossa on mukana vanilijajauhetta. Aiemmin en ole reunoja pursottanut tuollaisilla "pikkuruusukkeilla". Hyvää oli jälleen kerran.

Äidille kortti

Minuakin muistettiin äitienpäivänä. Sain kauniita kukkasia, sekä kortit molemmilta lapsilta. Tytär oli lisäksi tehnyt taidekerhossa useita lahjoja, joista esille pääsee pari:

Kuparista taivuteltu sormus <3

Poikani on tehnyt ihastuttavan kukkakortin huovasta ja tytär sydänkortin, johon napit on ommeltu paikoilleen. Höyhen-kupari -teos on ihastuttava kirjanmerkki. Huvittavaa tässä on se, että olen varmaan viisi vuotta sitten ostanut kuparista tehdyn koristeen ajatellen, että kokeilisin vastaava itse. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tekniikkaa kokeiltua ja nyt kymmenenvuotias tyttäreni tuo minulle tuollaisen lajaksi. 

Avainnauha

Hieman hiljaista on ollut tässä blogissa... Käsityöille ei ole viimeaikoina tahtonut löytyä aikaa ja kiinnostuskin on ollut melko vähäistä. Tunikan parissa on vähäinen käsityöaika kulunut ja siitä on luvassa kuvia lähipäivinä. Yksi ikuisuusprojekti tuli kuitenkin tällä viikolla tehtyä, olkaapa hyvä:

 Tällainen avainkaulanauha tuli tekaistua. Ikuisuusprojekti tämä on siksi, että tarvikkeet ovat odottaneet rasiassa syksystä alkaen... Sunnuntaina otin rasian esille ja eihän siinä mennyt kuin hetki niin nauha oli valmis. MUTTA. Ohutta nahkanauhaa oli liian vähän. Nauhasta tuli sen verran lyhyt, että ajattelin sen jäävän käyttämättä jos en asialle tee jotain. Niinpä maanantaina kangaskauppaan nauhaostoksille. Koska kummallakin puolella nauha kulkee kaksinkertaisena niin nauhaa tarvitaan PALJON.

Ostin nauhaa 3.5 metriä ajatuksena, että eipähän kesken lopu. Ja tällä kertaa ei loppunutkaan, vaan nauhaa jäi jäljelle sellaiset nelisenkymmentä senttiä. 

Aloitukseen tein tollaisen vetosolmun ja pari perus solmua ennen kuin aloin nappeja nauhaan pujottamaan. Käyttöön tämä väriläiskä pääsi tänään ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Siis hyvä minä!

Palaverisukat

Eipä ole ollut palavereja, joissa sukat olisivat edenneet. Niinpä palaverisukista piti tehdä myös reissusukat, kyläilysukat, väliaikasukat... Ja lopultakin ne ovat valmiit sukat!

Lankana oli Almina 8/4, puikot 2,5 ja resoreissa on mukana kuminauhalankaa. Kooltaan sukat ovat "melkein polvisukat". Jälkikäteen tuunasin hiukan sukkasia:

Silmukoita jäljentäen varsiin syntyi molemmille puolin rastiliput. Kuvat on vähän turhan raakoja työlle, luonnossa musta lanka ei noin selvästi näy valkoisen ja oranssin alta.

Kettukarkkia

Ihastuin taannoin ystäväni tekemiin kettukarkki -lapasiin. Vaikken itse karkeista niin välitäkään, niin värit ovat herkulliset ja kyllähän kettukarkit kuuluvat tällaisen päälle kolmikymppisen lapsuusmuistoihin ja mummulan kyläilyihin... 

Ystäväni raapusti ruutupaperille käyttämänsä kettukuvion ja muutoin sävelsin värit ja raidat itse.

Lapaset valmistuivat pieniin kätösiin ja pääsivät heti käyttöön. Näistä tuli mukavan napakat, joten näillä on hyvä touhuta. Käyttäjällä odottaa kaapissa keltainen kevättakki, jonka pariksi nämä sopivat mainiosti!

Seuraaviin kettulapasiin raitoja tarvii vähän säätää... Varren raidat eivät ole vielä täysin minun mieleiset, mutta kirjoneuleeksi nämä onnistuivat yllättävän hyvin.